fbpx

Perhosia vatsassa

Videolla pohdin esiintymisjännitystä ja oireiden lieventämistä. Sama asia tekstinä alla.

Olin menossa kouluttamaan viimeistä ryhmäkoulutusta ennen joulua. Jännitys oli ollut aika suuri sinä aamuna, vatsa oli ollut sekaisin, hengitys tuppasi menemään pinnalliseksi ja ajatukset eivät pysyneet kasassa. Näitä kolmea tapaa käytin itse tällä kertaa jännitysoireitteni lieventämiseen:

  1. Keskityin kertaamaan tulevan koulutuksen asioita.
  2. Pyrin keskittämään huomiotani hengitykseen ja pitämään sen syvähengityksenä.
  3. Tein äänilämmittelyjä samalla koulutukseen valmistautuessani.

Vaikuttaa siltä, että en pääse jännittämisestä koskaan lopullisesti eroon. Olen kuullut, että jos menee toistuvasti samaan jännittävään tilanteeseen, niin oireet voivat poistua jopa kokonaan. Minun työssäni kouluttaminen on sellaista, että tilanteet ovat aina erilaisia, vaikka sinänsä sisällöt voivat olla hyvin samankaltaisia. Osallistujat vaihtuvat lähes joka kerta, en tunne heitä entuudestaan. Myös tilat ovat aina erilaisia. Joskus täytyy improvisoida hyvinkin, saadakseen hommat toimiaan erilaisissa ympäristöissä. Kouluttamisessa on aina pieniä jännitysmomentteja, jotka on vaan hyväksyttävä.

Jos olet kiinnostunut jännittämis- ja esiintymisasioista, niin tule 16. helmikuuta Säkenöivä puhuja –koulutukseen Tampereelle. Koulutuksessa käsitellään muun muassa äänenkäyttöä, esiintymisjännitystä ja nonverbaalista viestintää erilaisilla harjoituksilla ja myös teorian kautta opiskeltuna.

Mietitään näitä asioita siellä yhdessä lisää!

Hallitse taikavoimiasi

Kehon ja mielen yhteys on kiehtova asia. On huomattu, että stressi voi aiheuttaa lihaskipuja ja -kireyksiä tai pääkipua, jopa migreeniä. Väitetään, että sillä voisi olla vaikutusta myös pahempien sairauksien syntyyn. Aalto-yliopistossa tehdään tutkimusta, jossa on havaittu aktivoitumista tietyissä kehon osissa tiettyjen tunnetilojen kohdalla. Esiintymisjännityksen voisi kuvitella tuovan tuntemuksia myös tämän tutkimuksen perusteella ainakin vatsan, rintakehän ja ehkä käsien alueelle. Tuskin turhaan puhutaan perhosista vatsassa.

Kun esiintymisjännityksestä juttelee kurssilaisten ja oppilaiden kanssa, keskustelua syntyy aina todella paljon. Se on jotain, mitä me kaikki yhteisesti koemme ainakin jossain määrin. Usein jännitys koetaan negatiivisena asiana, joka haittaa suoritusta. Turun yliopiston lääketieteellisen kuvantamisen ja mallintamisen apulaisprofessori Lauri Nummenmaan mukaan tunteisiin liittyvät keholliset kokemukset ei ole pelkästään suomalaisten erityispiirre.

“Kaivamallakaan ei löytynyt eroja eri maiden välillä. Se kertoo siitä, että inhimilliset perustunteet ovat ihmisessä syvällä eivätkä ole pelkästään kulttuurin tuotteita.”

Niin kauan, kun olemme kehoon yhteydessä, meidän ei ole mahdollista päästä eroon tunteidemme aiheuttamista reaktioista kehossa. Kannattaisiko siis vain hyväksyä se tosiasia, että meille tärkeät asiat, joissa haluamme onnistua mahdollisimman hyvin, jännittävät meitä ja tunnemme jännityksen myös fyysisesti?

Toiset jännittävät esiintymistilanteita enemmän kuin toiset. Tähän voi vaikuttaa sekä persoona että kokemus. Jos lapsuudessa on saanut hyviä esiintymiskokemuksia, tuntenut onnistuneensa ja tulleensa hyväksytyksi, on varmasti helpompi myös aikuisena nostaa itsensä esiin pelkäämättä epäonnistumista liikaa. Fakta kuitenkin on, että jokainen meistä epäonnistuu joskus jossain. Jos et ole kirurgi tai muussa yhtä vaativassa työssä, voisin kuvitella, että epäonnistumisesi ei ole maailmanloppu. Jos lennät kontillesi Oscar-gaalassa, sinut ehkä muistetaan siitä, mikä voi ollakin hyvä juttu. Jos laulat autossa ja joku sattuu näkemään, mitä siitä? Laula vielä isommin ja ole tyytyväinen, että olet voinut tuottaa iloa hassuttelullasi jollekulle toiselle!

Viimeksi valmistautuessani omaan esiintymiseeni huomasin taas jännityksen virtaavan kehooni. Adrenaliini sai sydämeni sykkimään nopeammin. Vatsassa kihelmöi, hengitys kiihtyi. Samalla kun pyrin tasaamaan hengitykseni rauhalliseksi aloin ajatella noista tuntemuksista eri tavalla kuin ennen. Kuvittelin, että olin juonut Asterixin taikajuomaa ja se kupli ja kihelmöi kehossani yrittäen saada minut heittämään pari roomalaista kaaressa niin kauas kuin pippuri kasvaa. Mietin, että kyse ei ole siitä, että tuosta taikajuomasta olisi päästävä eroon, vaan siitä, että sitä on opittava hallitsemaan ja käyttämään se hyödyksi. Se on kuin villihevonen, joka kaipaa vain kesyttämistä.

Mitä jos esiintymisjännitys olisikin jotain, mistä saat voimaa ja energiaa esiintymiseesi? Jaksat vetää esityksesi innostuneesti ja muita innostaen? Se on salainen reseptisi omaan motivaatioosi. Muut kyllä huomaavat (ja nukahtavat) jos se puuttuu!

Olen kirjoittanut esiintymisjännityksestä ja äänenkäytöstä myös täällä.

Esiintymisjännityksen ilmiöitä puidaan myös tulevassa Vaikuttava puhe ja viritetty ääni -koulutuksessa. Tule mukaan!